HOPS - Arvo-osaaminen

HOPS : Arvo-osaaminen

Opettaja on vallankäyttäjä, jonka etiikka on oleellinen osa hänen työtänsä. Teoriassa sanotaan, että Etiikka on tiede, joka tutkii moraalia ja sitä miten voidaan olla hyvä ihminen ja elää hyvää elämää, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Opettajan etiikka on osana esimerkiksi oppilasarviointia. Etiikan pitää olla tietoista ja etiikka itsessään on ensisijaisesti vastuussa olemista. Arviointi ja etiikka kulkevat käsi kädessä ja kansalaisen arviointi alkaa jo neuvolasta. Kansalaisen arviointi jatkuu läpi hänen elämänsä ja nykyisin pohditaan väsytetäänkö nuoret pilalle, kun heitä arvioidaan jatkuvasti opinnoissaan erilaisin menetelmin. Eettiset ohjeet ja kysymykset voimistuvat sitä mukaa kun arviointi-innostus lisääntyy. Eettisiä kysymyksiä pohditaan globaalisti, kun ihmiskunta on vaarassa erilaisten uhkien taholta ja maailmanlaajuinen eriarvoisuus lisääntyy. Etiikka on haaste sinällään, koska siinä on moralisoinnin vaara. Moralisointi tapahtuu ulkoisen paineen kautta, jolloin yksilö pyrkii toimimaan oikein ilman omaehtoista tahtoa. (Hyvä paha arviointi, s 6 - 11)

Opettajan työ on eettistä työtä, jossa toimitaan eri yhteiskunnallisten tahojen kanssa. Opettajan pitää kuitenkin suodattaa näiden tahojen vaikutuspyrkimyksiä, varsinkin kun kyse on keskenkasvuisista lapsista ja nuorista. Kasvatusmielessä arvot ovat käsityksiä ja uskomuksia, jotka yhdistetään toivottavaan käyttäytymiseen tai lopputulokseen. Arvoja käytetään ohjaamaan valintoja ja arviointia ja arvot voidaan laittaa hierarkioihin. Moraali on osa kaikkia ihmisiä, mutta kaikki eivät toimi moraalisesti tai eettisesti. Moraali vaikuttaa ihmisen omiin toimintoihin, olipa moraali sitten hyvää tai huonoa. Moraali poikkeaa etiikasta siinä, että moraali on olemassa myös tiedostamatta, toisin kuin etiikka, joka on aina tietoista. Etiikan avulla opettajat pyrkivät tekemään maailmaa paremmaksi, arviointi on yksi keino tähän tavoitteeseen.

 (Hyvä paha arviointi, s 13 - 17)

Kestävän kehityksen periaatteet ammatillisessa koulutuksessa ja omassa työssäni

Opetushallitus on tehnyt 2002 - 2005 KEKE-hankkeen, jossa avattiin kestävän kehityksen oppimistavoitteita ja sisältöjä kohdennettuna oppilaitoksen omalle opetussuunnitelman tasolle. 1998 Suomessa otettiin käyttöön kansallisella tasolla kestävän kehityksen periaatteet, jotka ovat pyrkimys ekologiseen kestävyyteen ja sitä edistävien taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuurillisten edellytysten luomiseen. Kestävä kehitys vahvistuu opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa. Kestävä kehitys edellyttää oppimateriaalien ja oppaiden kehittämistä vastaamaan opetuksen tarpeita ja tukemaan moniammatillista yhteistyötä kouluissa. Ammatillisissa koulutuksissa myös näyttötutkintojen pitää vahvistaa kestävän kehityksen merkitystä. Yksilön kannalta ammatillisessa koulutuksessa on tavoitteena, että opiskelija omaksuu ne taidot ja valmiudet jotka ovat oleellisia oman työnsä kannalta ja minkälaisia valmiuksia niistä saa huomioiden kestävän kehityksen.

(http://www.oph.fi/download/47335_kohtik_11_12_06.pdf, s. 1-12)

Opetusministeriön jo aiemmin luomassa strategiassa (2006 -2014) tavoitteina ammatilliselle opetukselle kestävän kehityksen huomioimiseksi oli muun muassa seurata miten kestävä kehitys siirtyy näyttötutkintoihin myötä ammatteihin. Tavoitteena on myös kehittää henkilökuntaa täydennyskoulutusten myötä edistämään kestävää kehitystä. Samoin tavoitteena oli myös ympäristösertifiointijärjestelmien kehittäminen. Luonto- ja ympäristöalan koulutuksia pyrittiin kehittämään ympäristöosaamisen resurssikeskuksiksi. Kestävä kehitys pyrittiin myös huomioimaan ammattitaitokilpailuissa. (http://www.oph.fi/download/47335_kohtik_11_12_06.pdf, s. 13)

Oman työnantajani arvoja:Kansalaisopiston arvojen avainsanat ovat: Ajattelu, tunne, tahto, toiminta ihmisen kasvussa. Kaukametsän opistolla on kiusaamistoleranssi 0, enkä ole kiusaamista työssäni havainnut. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys ovat arvoja, joiden parissa olen monta vuotta tehnyt. Moduuliopetuksessa työssäni kulttuurinen kestävyys korostui.
http://www.kajaani.fi/sites/default/files/laatukasikirja_16.1.2015.pdf
Työnantajani on ollut mukana kehittämässä kestävän kehityksen kriteeristöä vapaalle sivistystoimelle, sillä on myös oma kestävän kehityksen ohjelma. 2014 työnantajalleni on lisäksi myönnetty kestävän kehityksen  sertifikaatti.
Arvo-osaamisen alue on sellainen, että toki opettajana minun pitää olla tasa-arvoinen, ketään en voi suosia, eikä siitä toisaalta ole työssäni mitään hyötyä. Minun ei tarvitse antaa arvosanoja, pyrin eettisesti ajatellen kuitenkin siihen, että opetan kaikkia tasapuolisesti ja pyrin vastamaan kaikkiin kysymyksiin joita kursseillani esitetään, huolimatta siitä kuuluvatko ne kurssin sisältöön. Kestävän kehityksen periaatteena työssäni on, että opiskelijat oppivat tietotekniikkaa monipuolisesti omien intressiensä mukaan ja että he pystyisivät jatkamaan opintoja myöhemmin omatoimisesti. En ole suunnitellut jatkokursseja, koska minun pitää saada aina peruskurssi alkamaan, jatkosta ei ole muuten mitään hyötyä, eikä opiskelijoita tule. Kestävää kehitystä pyrin edistämään suunnittelemalla kursseja jotka ovat läheisesti nykypäivän trendejä ja kiinnostuksia. Pyrin pysymään niin sanotusti ajan hermolla kurssien suhteen.Moraalini on sellainen, että olen reilu kaikkia opiskelijoita kohtaan  ja että pyrin opetuksessani siihen, että kaikki tuntevat olevansa tärkeitä ja yhtä arvokkaita opiskelijoita, riippumatta  siitä mikä heidän osaamisensa on. Työnantajani sanoi, että töissäni ei opeteta läpikäymisen pedagogiikalla. Tavoitteeni onkin, että kaikki ovat tyytyväsiä opetukseen ja että kukaan ei koe jäävänsä opetuksen ulkopuolelle. Eettisyys näkyi maahanmuuttajaopetuksessa esimerkiksi siinä, että laskiaisriehaan varattiin muslimiopiskelijoille esimerkiksi kananliha- kalkkunamakkaraa, koska he uskontonsa ja vakaumuksensa puolesta eivät voi syödä sianlihaa. Vakaumusta pitää kunnioittaa, mutta opettaja ei vakaumustaan saa tuoda opetukseensa.