HOPS Suunniteluosaaminen

Oppimisen teorioista ja opetusta ohjaavista asiakirjoista

Yleisimmät  oppimisen teoriat ovat behaviorismi ja konstruktivismi, mutta oppimisen teorioita on paljon. Opetuksessa käytettäviä oppimisen teorioita ovat myös kognitivismi ja kokemuksellinen oppiminen.

Kognitivismi korostaa mielen toimintojen merkitystä oppimisessa. Kognitivismi tarkastelee kognitiivisia eli tiedollisia prosesseja, joiden kautta ihminen omaksuu uusia tiedollisia rakenteita. Kognitivismi opetuksessa näkyy siten, että oppimistilanteessa integroidaan uusia asioita entiseen kokemusmaailmaan. Oppimistulokset perustuvat opiskelijan aiemmin opittuun / aiempaan tietoon.

Kokemuksellisen oppimisen teoria perustuu siihen, että jokaisella opiskelijalla on aikaisempia kokemuksia, jotka ovat ainutlaatuisia ja näiden kokemusten avulla opiskelija pystyy laajentamaan ja monipuolistamaan nykyisin opetettavaa asiaa. Huolimatta siitä että jokaisen kokemukset ovat henkilökohtaisia, ne voidaan jakaa muiden opiskelijoiden kanssa. Kokemustausta yksistään ei riitä oppimiseen vaan aiempia kokemuksia pitää aikaisempia kokemuksia käsitellä tietoisesti ja yhdistää aiemmin opittua uuteen asiaan.

Kokemuksellisen oppimisen teoria soveltuu aikuisopetukseen, sillä aikaisemmin opittuja asioita pidetään rikkautena oppimisprosesseihin

Konstruktivismi. Perustuu käsitykseen oppijasta joka on aktiivinen tiedon muokkaaja ja käsitykseen tiedon dynaamisuudesta. Tietoa ei voida suoraan jakaa oppijalle, vaan oppijan on itse rakennettava tietonsa oppimisprosessissa yhdessä aiempien kokemusten kanssa. Konstruktivismi on kuitenkin enemmän tiedon alkuperän analysointiin liittyvä tietoteoreettinen näkemys, kuin oppimisteoria. Konstruktivismin mukaan tieto syntyy sitä mukaa kun oppija aktiivisesti konstruoi, samalla tieto on olemassa vain oppijan kautta. Konstruktivismi soveltuu kuitenkin oppimiseen siten, että opettajan rooli vaihtuu ohjaajan rooliin, opiskelijasta tulee omatoiminen oppija ja on vastuussa omasta oppimisestaan. Nykyinen koulutusjärjestelmä on konstruktivismin kautta muuttunut yhä dynaamisemmaksi, yksilöllisemmäksi ja joustavammaksi. http://www.lut.fi/documents/10633/29855/lut-opettajan-laatuopas.pdf, s. 8 -11
Oma kokemukseni näistä teorioista omassa työssäni on, että aikuisia ihmisiä opettaessani nämä kaikki teoriat tulevat osaltaan esiin. Kaikilla opiskelijoilla on aikaisempaa tietoa ja osaamista jota he voivat hyödyntää omassa oppimisessaan, mutta toisaalta voivat myös jakaa tietoaan ja opettaa muita opiskelijoita tarvittaessa, toisin sanoen toimia ikäänkuin vertaistukena toisilleen minun apuna. Tätä oli paljon mahdollista hyödyntää muun muasssa maahanmuuttajien opetuksessa. Kielimuuri toisinaan johti siihen, että osaavat opiskelijat saattoivat selvittää opettamani asian omalla kielellään kanssaopiskelijalle, mikäli he eivät sitä ymmärtäneet suomeksi ohjeistettuna.

Oppimisprosessin huomioiminen opetuksen suunnittelussa ja ohjauksessa

Oppimista tapahtuu pintaoppimisena ja syväoppimisena. Opetuksen ja ohjauksen pitäisi kuitenkin tähdätä syväoppimiseen. Pintaoppimista tapahtuu yleensä pakollisten kurssien myötä, jolloin opiskelija opiskelee asiat siten, että hän muistaa ne sen hetken kun menee kokeeseen. Opettajan työhön tuo kuitenkin haasteen se, että osa opiskelijoista on pintaoppimiseen suuntautuneita ja osa syväsuuntautuneeseen oppimiseen. Materiaalien suunnitelun osalta kannattaa huomioida, ettei materiaalia ole liikaa vaan sopivasti. Oppimateriaalin pitää olla laadukasta, ajantasaista ja helppolukuista ja ymmärrettävää.

Ammatillisen opettajan työ on mentorointia ja tuutorointia etenkin työharjoittelun ohjaamisen aikana. Lehtisen ja Jokisen mukaan mentori on vanhempi ammattilainen, joka on luotettava neuvonantaja. Mentori seuraa, tukee, rohkaisee ja opastaa työhön tullutta kollegaa. Tuutori puolestaan on ammattihenkilö, jonka tärkein tehtävä on auttaa oppijaa hankkimaan tietoja ja strategioita, joita hän tarvitsee itsenäisessä opiskelussaan. (https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40325/HAMK_AmmatillisenOpettajanKasikirja.pdf?sequence=1, 31 -32)

Opetusta ja ohjausta määräävä asiakirja

Oppimista ja ohjausta määräävä asiakirja on opetussuunnitelmakokonaisuus siihen sisältyvine asiakirjoineen. Opetussuunnitelmakokonaisuus ohjaa jokaista opetus- ja ohjaustyötä tekevää henkilöä.

(https://www.jao.fi/loader.aspx?id=f5d136c7-25b1-41f3-9e96-7cae0af15462, s.4)

Opetusmenetelmiä ovat itseohjautuvat opetusmenetelmät joita ovat esimerkiksi työtehtävät ja itsenäinen työ. Nämä ovat varmasti kaikkein perinteisimpiä opetusmenetelmiä. Ohjattu opettaminen on opettajan ohjaamia menetelmiä, näitä ovat ryhmäkeskustelut, ryhmätyöt tai case- eli tapauskohtaiset tehtävät. Kyselevä opetus, jota itse käytimme mikro-oppimistehtävässä kuuluu myös tähän ryhmään. Kolmas opetusmenetelmien ryhmä on vastaanottaavat opetusmenetelmät, näitä ovat esimerkiksi luennot ja demonstraatiot.
Pedagogisia malleja, eli malleja opetukseen ovat esimerkiksi Case-pohjainen oppiminen, jossa opiskelijoille annetaan joku oppimistapaus, joka heidän pitää selvittää. Problem Based Learning puolestaa perustuu johonkin annettuun ongelmaan, joka opiskelijoiden pitää ratkaista ja tuoda ratkaisu esille, he oppivat ongelman ratkaisua. Perinteisiä opetuksen malleja ovat kokemuksellinen oppiminen ja yhteistoiminnallinen oppiminen.

Opiskelijan psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen turvallisuuden huomioiminen

Opettajan pitää pystyä hoitamaan ongelmatilanteet, joissa esimerkiksi oppija on aggressiivinen tai hyökkäävää, joko opettajaa itseään kohtaan tai oppijan opiskelijakavereita kohtaan. Jos esimerkiksi koululainen on "hankala", ei häntä pitäisi heti siirtää erityisopetukseen, jos hänen koulumenestyksensä on kuitenkin hyvä. Opettajat voivat järjestää tukitoimia ja luoda verkostoja joihin otetaan mukaan esimerkiksi koulun erityisopettaja ja oppilaanohjaaja. Ongelmia aiheuttavan oppilaan taustat pitää selvittää, että saadaan järjestettyä parhaat tukitoimet. Opettaja voi huomioida fyysisen oppimisympäristön siten, että oppijoilla on työrauha ja, että oppimisvaikeuksista kärsivät opiskelijat huomioidaan. Keskittymisvaikeuksista kärsiville voidaan järjestää esimerkiksi oma työpiste luokasta, tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville luokan etuosa on parempi paikka. (Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen, 78 - 81)

Fyysiseen turvallisuuteen voidaan vaikuttaa huomioimalla esteettömyys. Esteettömyys pitää huomioida sosiaalisesta, fyysisestä ja psyykkisestä näkökulmasta ja opiskelun pitää olla tasavertaista, samoin palvelujen saatavuus. Oppimisympäristön pitää huomioida erilaiset oppimisvaikeudet, vammaisuus, sekä kulttuuri- ja kielitaustat. Yksilölliset tarpeet pitää huomioida niin, että tavoitteellinen opintojen eteneminen on mahdollista. Oman haasteensa näille näkökulmille tuo monikulttuurillisuus, jossa opettajan pitää myös välttää stereotypioita ja negatiivisia asenteita. Syrjintä ja ennakkoluulot saattavat aiheuttaa opiskelijoille stressiä ja tämä heijastuu opiskelijan vaikeutena keskittyä opiskeluun. Opettajan ohjauksen merkitys korostuu näissä tapauksissa. Opettajan pitää huomioida opiskelijan elämäntilanne ja elämäntilanteen vaikutus opiskelumotivaatioon. Opettajan pitää myös huomioida kielimuuri, sekä oma kielenkäyttönsä opetuksen ollessa hidasta. (Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen, 133 - 141)

Psyykkisen turvallisuuden huomioiminen on tärkeää, jos opiskelijalla on mielenterveysongelmia. Opettajan pitää olla yhteistyössä ryhmänohjaajan ja opiskelijahuollon kanssa. Opiskelijahuoltoryhmään ollaan yhteydessä jos näyttää, että opiskelijan tilanne jatkuu samanlaisena tai huononee. Opiskelijan vanhempiin ollaan yhteydessä opiskelijan ollessa ala-ikäinen, mutta myös täysi-ikäisen kohdalla se on mahdollista. (Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen, 149)


Oppimisen teoriat ovat sinällään tuttuja aikaisemmista kasvatustieteen opinnoista, teorioita on varmasti paljon muitakin kuin tässä esittelemäni.. Teoriat ovat sellaisia että niitä saattaa huomaamattaan käyttää opetuksessa, vaikka ei sitä itse tiedosta. Teoriat ovat kuitenkin vain teorioita ja niitä opettaja käyttää jossakin määrin ja monesti yhdistelee teorioihin liittyviä asioita. Käytännön ja teorian yhdistäminen ei ole helppo juttu.Itse olen pyrkinyt toteuttamaan opetustani siten, että teoria on suurinpiirtein learning by doing, eli tekemällä oppii. Pyrin opastamaan ja opettamaan kurssini sisällöt siten, että jokainen tekee omalla koneella tai laitteella ne asiat jotka kurssiin kuuluvat. Taustateoriaa en selvittele, sillä sellaista ei ole, eikä lyhyeen kurssiin sellainen oikein istu. Minä olen tyytyväinen jos kaikki kurssilaiset kokevat opetuksen hyväksi ja että he saavat ne asiat kurssilta jotka kurssin suunnitelmaan on kuvattu, tai ehkä jotakin mitä he itse kurssilta odottavat. Jatkossa, mikäli pääsen opettajaksi ammatilliseen koululaitokseen pyrin opiskelemaan ammatillisen opettajan käsikirjan mahdollisimman hyvin, sillä sen kautta saa paljon tärkeää tietoa miten opetusta järjestetään, tietoa toki saa myös opetushallituksen ja opetus-ja kulttuuriministeriön sivuilta.