HOPS Erityispedagoginen osaaminen

Opiskelija- ja erityisopiskelijahuolto, sekä erityispedagogiikka ammatillisessa opetuksessa.

Opiskelija- ja oppilashuolto tarkoittaa niitä tukitoimia, joita oppilaaseen tai opiskelijaan voidaan kohdistaa. Käsitteenä oppilashuolto viittaa peruskoulun toimintaan ja opiskelijahuolto peruskoulun jälkeiseen aikaan. Opiskelijahuolto määritetään myös ammatillisen koulutuksen laissa (630/1998) Opiskelijahuollon tavoitteena on ylläpitää opiskelijan psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia ja auttaa opiskelussa. Opiskelijahuolto on yhteistyötä oppilaitosten ja yhteiskunnan välillä. Opiskelijahuollon parissa työskentelee ammattilaisia joita ovat esimerkiksi psykologit, kuraattorit, lääkärit ja terveydenhoitajat. Jos opiskelijahuolto on järjestetty hyvin, se saattaa ehkäistä syrjintää ja syrjäytymistä.(Opiskelijahuoltotyö toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa ryhmäohjaajien arvioimana, Piitulainen, R, 2008, s. 11–13 )

Erityishuolto- ja opetus on tärkeä osa ammatillisen opiskelijan turvaverkkoa. Ammatilliseen koulutukseen pyrkivillä voi olla vaikeuksia suoriutua koulutuksen vaatimuksesta, silloin hän tarvitsee erityisopetusta. Vaikeuksia voivat aiheuttaa vammaisuus, sairaus tai esimerkiksi tunne-elämän häiriöt / ongelmat. Opetusministeriön lausunnon mukaan kaikilla pitää olla mahdollisuus selviytyä koulutuksesta ja työllistyä koulutuksen jälkeen. Erityishuollon toimia voivat olla esimerkiksi työkokeilut ja ohjatut työvalmennukset. Koska erityisopetusta saavilla pitää olla mahdollisuus suorittaa tutkinto huolimatta heidän rajoitteista, heille laaditaan  HOJKS (Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) HOJKS sisältää opiskelijan tarvitsemat tukitoimet, jotka ovat yksilöllisiä. HOJKS edellyttää myös tavoitteiden saavuttamisen seurantaa. (Lasten erityishuolto ja opetus Suomessa, s.138 139.)

Erityisopetusta järjestetään myös ammatillisissa erityisopetuslaitoksissa. Näille opetusministeriö on myöntänyt erityisen koulutustehtävän. Suomessa on 13 erityisoppilaitosta, joista 1 on ruotsinkielinen. Erityisoppilaitoksen täytyy huolehtia kaikista erityisopetuksen vaatimuksista ja velvoitteista. Tehtäviin kuuluu myös erityisopetukseen soveltuvan oppimateriaalien kehittämisestä, sekä ohjaamisesta ja tukemisesta yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa. Vammaisille järjestetään valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta. Tämän avulla pyritään siihen, että opiskelija saa valmiudet oman elämänsä hallintaan, ammatilliseen koulutukseen ja työhön sijoittumiseen. Koulutuksen järjestäjä päättää, onko opiskelijalle tarvittava opetus ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta, vai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta. Tämä koulutusmuoto on tarkoitettu niille opiskelijoille, joiden vammaisuus tai sairaus estää siirtymisen ammatillisen peruskoulutuksen tutkintoon. (Lasten erityishuolto ja opetus Suomessa, s. 140 - 143.)

Haasteena opiskelijahuollolle on se, että sille ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää ja palvelut ovat hajautuneet. Samoin lainsäädäntöön liittyy monta eri lakia. Oppilashuollon tekemä arviointi ja näkemys opiskelijasta on kuitenkin pohjana HOJKS:lle, sekä muille yksilöllisille tukitoimille. Haasteena on myös alueelliset erot oppilashuollon määrässä, sekä tietojen vaihtamisen ongelmallisuus eri organisaatioiden välillä, esimerkiksi salassapitovelvollisuuden vuoksi.(Lasten erityishuolto ja opetus Suomessa, s. 184.)

Erityispedagogiikka on painottunut selkeästi oppivelvollisuusikään ja lapsuuteen, mutta koskee nykyisin enemmän myös aikuisia. Tämän tieteenalan tavoitteena on tukea pedagogisin menetelmin erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä. Tärkeimpiä tavoitteita on löytää ne teoreettiset lähestymismallit ja toimintamallit, sekä käytänteet, joiden avulla vammaisia ja erityistä tukea tarvitsevia voitaisiin auttaa. Erityisoppilaiden oppiminen jatkuu, vaikka oppivelvollisuus päättyy. Tämä luo suuria haasteita opetukselle. Vammaisten henkilöiden integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan on myös kansainvälinen tavoite, johon Suomi on sitoutunut.(Erityispedgogiikka ja aikuiset, Ladonlahti, T & Pirttimaa, R, s. 11 -23)
Erityinen tuki on konkreettisesti esimerkiksi sitä, että eriytetään opiskelijoita, järjestetään pienryhmäopetusta, ja yksilöllistä opetusta vaikeissa oppiaineisessa esimerkiksi matematiikassa. Kokeita voidaan järjestää kirjallisen sijaan suullisesti, ja ohjeista tehdään selkokielisiä. Selkokieliset ohjeet ovat hyviä esimerkiksi maahanmuuttajille, samoin kuvien käyttö opetuksessa.
Itse huomasin maahanmuttajakoulutuksessa, että kuvan käyttö vaikean sanan selvittämiseksi suomeksi on hyvä keino opettaa asioita.

Nämä asiat olivat minulle osittain tuttuja, mutta esimerkiksi HOJKS oli vieras käsite. En tiennyt erityisopetuksen menetelmistä alun perin paljoakaan, mutta kirjoja lukiessani monet asiat opiskelijahuollosta selkenivät. Esteettömyyden merkitys on myös tärkeä. Esteettömyyden avulla saadaan opiskelu- ja kouluympäristö sellaiseksi, että liikuntarajoitteiset pääsevät joka tilaan.  Välineet joita opetuksessa käytetään, pitää olla myös mahdollisia käyttää. Myös näkö- ja kuulovammaisuus pitää huomioida esteettömyydessä, että painikkeet ja kahvat ynnä muut motorisia taitoja/ liikeratoja vaativat asiat onnistuvat tasapuolisesti myös heiltä. 

10.10 Osallistuin AC-luentona Iiris Hapon vetämään erityisopetusta ja erityispedagogiikkaa käsittelevään tarjoumapäivään. Täällä heräsi myös ajatus siitä, että opiskelijalle voidaan tehdä mukautetettu opintosuunnitelma, jotta opiskelija saisi tutkinnon suoritettua. Mukautetun tutkinnon suorittaneella voi kuitenkin olla vaikeuksia päästä jatko-opintoihin, mikäli mukautetut osiot ovat oleellisia haetun paikan osalta. Mukauttamalla saadaan kuitenkin nuorille se tarvittava ammattitutkinto. Mukauttaminen tarkoittaa esimerkiksi pienempiä harjoitustehtävämääriä, erilaisia oppimisympäristöjä ja pienempiä tavoitteita. Kurssilla puhuttiin myös inkluusiosta, jonka tavoitteena on varmistaa kaikille laadukas opetus, kouluun pääseminen ja osallisuus. Osallisuudella on katsottu olevan syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus, sillä kuuluminen johonkin on parempi, kuin ettei kuuluisi mihinkään yhteisöön tai ryhmään. Normaali ympäristö on kansalaisoikeus, jota ei tarvitse erikseen ansaita. . Lähtökohtana pitää aina olla se, että kaikilla ihmisillä pitää olla mahdollisuus koulunkäyntiin ja siihen liittyviä esteitä pitää pyrkiä poistamaan tai ainakin huomioimaan opetuksen suunnittelussa ja opetuksessa. On sairauksia, joihin emme voi vaikuttaa, emmekä niitä voi henkilöltä poistaa koskaan, kuten ADHD, epilepsia tai joku muu elinikäinen opintoja rajoittava ominaisuus. Näihin voimme kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi lääkityksellä. Omassa työssäni maahanmuuttajien kanssa, erityistukea annettiin esimerkiksi siten, että opettajan apuna oli  apuopettaja, joka henkilökohtaisesti avusti vaikeuksia kokevaa oppilasta opintojen tekemisessä.Opettajan läsnäololla on suuri merkitys opiskelijan turvallisuuden ja motivaation tunteelle ja kasvulle ja opettajan pitää olla tilanneherkkä erilaisille opetuksen haasteille.